Poliisille lähetetään linkki Youtube-videoon, jossa on salaa kuvattu nainen. Seuraavana päivänä aviomies löytää hänet surmattuna kotoa. Sitten saapuu toinen video, ja kolmas...
Tapausta ryhtyy tutkimaan kuolleeksi uskotun rikoskomisario Joonas Linnan tilalle tullut komisario Margot Silverman. Hän on varma, että aviomies on nähnyt jotakin. Hän on shokissa ja apuun kutsutaan hypnotisoija Erik Maria Bark.
Voi sanoa, että kirjailija palaa aina rikospaikalle. Myös Lars Kepler. Myös rikoskomisario Joona Linnan henkiin herääminen tuntuu tutulta. Se muistuttaa ainakin Jo Nesbøn Harry Holen tarinoita, joissa hänen luultiin kuolleen pariinkin kertaan.
Vainooja on taattua työtä, jossa on hyvin jäsenneltyä kerrontaa ja jännitettä. Kielellisestikin Lars Kepler tekee kunnon työtä. Yhdeksi Vainoojan kattavaksi teemaksi paljastuu vähitellen uskonnon ja lahkolaisuuden pakkopaidan jättämät jäljet. "Jumala hukkasi minut matkalla. . . eikä palannut takaisin etsimään."
Aiemmat Lars Keplerin romaanit on pitänyt lukea heti alusta loppuun, mutta "Vainoojan" olin lopettaa jo puolessa välissä. Lopulta aloin lukea kirjaa lopusta alkuun! Liika kuvauksen tarkkuus tuntui menevän yli ja tuli vaikutelma, että tarinaa on pitkittämällä pitkitetty (n. 600 sivua). Mutta miksi?
Lars Keplerin nimimerkin takana on aviopari Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril. Heiltä on ilmestynyt aiemmin neljä rikosromaania.
