Mari Jungstedt, Neljäs uhri 2014 (dekkari)             

Neljäs uhri ­-dekkari alkaa pankkiryöstöllä, jonka yhteydessä sattuu onneton tapahtuma, kun pikkutyttö joutuu ryöstöauton yliajamaksi. Ryöstäjät pakenevat sitten moottoripyörillä, ja kun poliisi löytää heidän pakopaikkansa, on jäljellä vain yhden ryöstäjän verisesti murhattu ruumis.

Rikoksia tutkii Anders Knutas, jonka hahmossa on tyypillistä ruotsalaista wallandermaista poliisia. Hänen inhimillisyytensä vetoaa lukijaan: yksityiselämä on rempallaan, kun aika ja energia kuluu poliisintyössä. Rikoksia selvittelevät myös vanhat tutut toimittajat Johan ja valokuvaaja Pia.

 Neljäs uhri on vetävää kerrontaa, joka luettava siltä istumalta. Kronologisen kerronnan lomassa kuvataan tapahtumia vuodelta 1994, jolloin yksi ryöstäjistä, Terese, koki elämänsä kannalta ratkaisevia tapahtumia. Mukaan on mahdutettu myös pitkään tuntemattomaksi jäävän minä-kertojan eli varsinaisen murhaajan tunnelmia, mutta ne jäävät kokonaisuuden kannalta irrallisiksi.

Olen lukenut myös Mari Jungstedtin muut Gotlanti-aiheiset dekkarit: Meren hiljaisuudessa (2010), Aamun hämärissä (2010), Muurien kätköissä (2009), Saaren varjoissa (2008), Kesän kylmyydessä (2006), Kevään kalpeudessa (2011), Hiljaisuuden hinta (2012), Vaarallinen leikki (2013) ja Neljäs uhri (2014).

Mari Jungstedt asuu gotlantilaissyntyisen toimittajamiehensä ja kahden lapsensa kanssa Tukholman lähistöllä meren rannalla. Kesät perhe viettää Gotlannissa, ja saaristossa elämisen ankaruus ja kauneus välittyvät kirjoista lukijalle.

TATU JA PATU SYÖMÄÄN, HAVUKAINEN AINO JA TOIVONEN SAMI (2014) 

"Tatu ja Patu syömään" on Aino Havukaisen ja Sami Toivosen hauska uutuuskirja siitä, mitä syömme, miten ja miksi. Kirjan huumori uppoaa kouluikäisiin, pienempiin lapsiin ja aikuisiin.
Tuttu tilanne, kun kutsutaan syömään, itse kukin keksii jonkin hyvän syyn olla tulematta HETI ruokapöytään. Kirjassa kerrotaan 22 ainoaa oikeaa syytä olla tulematta heti: Kutsu tulee väärästä kodista, et ymmärrä kutsujan käyttämää kieltä, Ruotsin kuningas ehtii kutsua ensin, keskustelet puhelimessa YK:n pääsihteerin kanssa...
Siinä on myös ruuanlaiton yleisimmät ongelmat: luetaan resepti huolimattomasti, "Hups! Tässä lukikin, keitä 30 min ei 30 vuotta", uunissa on mikroaaltojen sijasta hyökyaaltoja...Kannattaa myös myös kokeilla kirjan reseptin mukaan tehtyä "Strutsieta"- tai "Tähtiwokkia"!
Kirjan lopussa on vielä näppäriä monivalintatestejä, jotka varmistavat, että oppi meni perille: esim. ennen ruuanlaittoa on tärkeää puhdistaa a) omatunto b) kädet c) räystäskourut... Oikeat vastaukset sivun alareunassa.
Kirja on täysosuma, josta saa myös tietoa ruuan tuottamisesta, ruuansulatuksesta jne. Ja se hauskuttaa koko perhettä 

Donna Leon, Pedon palkka (romaani 2014)

Kanaalista löytyy veden pahoin vahingoittama miehen ruumis. Komisario Brunetti on ymmällään, sillä ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi. Viimein selviää, että uhri on eläinlääkäri, jolla tuskin oli vihamiehiä. Mies työskenteli kuitenkin sivutyökseen teurastamossa, joka houkutteli rahakkailla sivutöillä paikallisia eläinlääkäreitä.
Teurastamon henkilökunnasta ei irtoa mitään, mutta Brunettin toimistossa työskentelevä signorina Elettra hallitsee tietotekniikan salat. Hän selvittää nopeasti henkilöiden taustoja ja pankkitietoja.

"Pedon palkka" on Donna Leonin 21. Guido Brunetti -dekkari.  Kirjailija on syntyjään amerikkalainen, mutta on asunut Venetsiassa 30 vuotta. Henkilöiden sympaattisuus ja Venetsian kaupungin elävät kuvaukset sykähdyttävät ja pitävät otteessaan. Hänen jokainen dekkarinsa on luettava, melkein siltä istumalta.

”Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta”, Tuula Karjalainen

Tove Janssonin (1914 – 2001) syntymästä on kulunut sata vuotta

Käy Muumilaaksoon... Muumit tunnetaan kaikkialla maailmassa. Ensimmäinen Muumi-hahmo syntyi kesäpaikan ulkohuussin seinälle 30-luvulla.”Tunsin itseni niin epätoivoiseksi, että aloin kirjoittaa muumeja”, totesi Jansson sotatalvena 1939.

Muumit olivatkin aluksi pakoa sodan todellisuudesta ja Muumilaaksosta Jansson löysi piilopaikan. Muumit pursuavat toimintaa ja huumoria, mutta käsittelevät myös lapsen kasvua itsenäisyyteen, vapautta ja sodan traumoja.

Jansson oli myös taidemaalari, pilapiirtäjä ja kuvittaja. Taidemaalariksi hän mielsi itsensä silloinkin, kun Muumit olivat jo menestys. 50-luvulla Janssonista tuli kansainvälinen tähti ja rahahuolet poistuivat, kun sekä ”Taikurin hattu” että ”Kuinkas sitten kävikään” saivat varauksetonta ihailua ja huomiota. Mutta Muumeista tuli myös vapaalle sielulle riippakivi, kun Jansson sitoutui piirtämään joka päivä uuden sarjakuvan englantilaiselle lehdelle.

Muumien esikuvana oli Janssonin lapsuuden perhe. Muumi-kirjoista kymmenes, jonka Jansson kirjoitti äitinsä kuoltua, jäi myös viimeiseksi. ”Muumilaakson marraskuussa” hän päähenkilön Homssun Tuhdon kautta käsittelee vanhuutta ja suree äitinsä kuolemaa. Kun äitiä ei enää ollut, ei Muumilaakso voinut olla ennallaan.

”Muumimamman pitää tulla heti paikalla, minä en välitä kenestäkään muusta!...Minä haluan jonkun, joka ei pelkää mitään ja välittää toisista.” (Muumilaakson marraskuu)

Pauliina Rauhala, Taivaslaulu (romaani)

”Aurinkoaamu. Paljaille oksille talveksi unohtuneet koristeomenat kimaltavat ikkunan takana. Talitiaiset hyppäävät aamuvirkkuina lintulaudalle.” Keittiössä lapset syövät aamupuuroa ja kyselevät: äiti, mihin asti viemäri yltää?...äiti, syökö hammaspeikko pitsaa?...äiti...

Nuori pari, opiskelijat Vilja ja Aleksi menevät naimisiin ja ryhtyvät tekemään lapsia, kuten vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kuuluukin tehdä. Lapsia syntyy, kunnes neljän lapsen jälkeen, kaksosia odottaessaan, Vilja ei enää jaksa. Hän suunnittelee pakoa puristavasta yhteisöstä ja joutuu lopulta mieleisairaalaan.

Mitä silloin tapahtuu lapsille? Pystyykö saarnaajamiehen poika Aleksi ottamaan vastuun lapsista ja perheestä? Aleksi pohtii lestadiolaisuuden tilaa nimettömässä blogissaan netissä. Meneekö yhteisön maine aina yksilön kärsimyksen edelle? Tieto kirjoittajasta vuotaa julki ja niin saarnaajaisä kuin yhteisökin tuomitsevat hänet.

”Viljan silmänaluset tummenivat joka vuosi. Hän etsi komerosta kukallisen äitiysmekon uskollisesti joka vuosi, mutta ilo pilkahti katseessa yhä harvemmin.” Lopulta Aleksi tekee tilanteessa henkilökohtaisen yhteisön sääntöjä ja arvoja uhmaavan ratkaisun. Hän ottaa vastuun perheestä ja lopulta Vilja pääsee mielisairaalasta.

Runollisella kielellä kirjoitettu kirja koskettaa syvältä. Välillä ajattelee, että tämä ei voi olla nykypäivää! Pohjanmaan lestadiolaisalueella kasvaneena tiedän, että se on monen perheen nykytodellisuutta.

Pauliina Rauhala näyttää omassa kirjassaan mallin, jolla yksilö voi yhteisössä toimia. Ja muuttaako mailmaa loppujen lopuksi vain tekniikka? Tässä tapauksessa se on internet ja sen suomat mahdollisuudet ”herrattomaan” yhteydenpitoon.

Vuoden 2013 myydyimmät lastenkirjat

Kotimaisten lastenkirjojen ykköstilaa pitää (Suomen kirjakauppaliiton tilaston mukaan) Mauri Kunnaksen "Hullunkurinen sanakirja" (myyty 41 000 kpl). Nelivärisen suomi-englanti sanakirjan teemoina ovat menopelit, matkustus, aaveet, urheilu, joulu ym. Ryhdyttiinkö suomalaisia lapsia valmentamaan aivan erityisesti kansainvälisiin haasteisiin?

Toisella sijalla on Soili Perkiön "Soiva laulukirja" (myyty 36 300 kpl) ja kolmannella Aino Havukaisen ja Sami Toivosen "Tatun ja Patun kummat keksinnöt" (myyty 29 900 kpl).

Kangastus 38, Kjell Westö (romaani)

Kirja vie mukanaan ensi sivulta alkaen.

”Kangastus. Kangastuksia maailma täynnä. Koko aamu ja hänen elämänsä tuntuivat kangastukselta.” Päähenkilö asianajaja Claes Thunen tavoin lukijastakin tuntuu, että koko kirja on vain pelkkää kangastusta. Näyn pelkää katoavan, jos vain silmiä hieraisee.

Henkilöt ovat hyvin todellisia ja monijakoisia persoonia. Asianajaja elää todellisuutta opiskeluajan lopussa perustetun ”keskiviikkokerhon” kautta, johon kuuluu kuusi nyt jo keski-ikäistä miestä. Väittelyjä leimaa fasismin nousu Euroopassa, juutalaisvastaisuus ja poliittinen väkivalta.

Asianajaja Thune palkkaa sihteeriksi rouva Wiikin, joka on salaperäinen persoona. Hänellä on loistavat suositukset ja korkea työmoraali. Sihteeri osoittautuu kolmijakoiseksi persoonaksi, jossa taistelevat hillitty palkollinen, vietit ja mallikansalainen. Jokaisella minällä on jopa oma nimensä. Menneisyyden kauhut eivät jätä häntä kuitenkaan rauhaan ja ja ratkaisu on väistämätön.

Aikamatkaa 30-luvun lopulle ei kannata katua ja kirja on mielestäni Kjell Westön paras. Yksityiskohdat ovat oikein, ja jos virheitä esiintyy, ne ovat tarkoituksellisia. Westö on saanut Finlandia-palkinnon kirjasta ”Leijat Helsingin yllä”. Olisiko myös ”Kangastus 38” ansainnut omansa?

Runoilija Mirkka Rekola kuoli 5.2.2014  

Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.

Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.

Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa. (Kokoelmasta  vedessä palaa)

Runoilija Mirkka Rekola kuoli 5. helmikuuta Helsingissä Terhokodissa, jossa hän oli pari viikkoa sairastuttuaan vakavasti. Hän oli syntynyt 26. kesäkuuta 1931 Tampereella. Hän julkaisi parikymmentä runokokoelmaa, aforismeja, esseitä ja arvosteluja.

Rekolan tie runoilijaksi alkoi murrosiässä 1940-luvun puolivälissä. Hän osallistui 1950-luvulla Pirkanmaan kirjoituskilpailuun ja voitti sen. Kaksi kustantajaa otti yhteyttä. Rekolan esikoiskokoelma Vedessä palaa ilmestyi 1954.  Nimiruno: Syöttinä veteen/kuvasi eteen/valuu hopea/polttava, nopea. Näetkö ne kaksi/tulista kalaa./Silmäsi syttyvät./Vedessä palaa.

Rekola piti 1950-lukua vaikeana aikana nuorelle runoilijalle. Hän kirjoitti omalla niukalla tyylillään, mutta käytti myös riimejä. Monet nuoret runoilijat siirtyivät modernismiin, mutta Rekola koki olevansa jossakin perinteisen runon ja modernismin välissä.

Rekola julkaisi säännöllisesti muutaman vuoden välein, mutta hän piti itseään erakkona 1990-luvulle saakka. Eristäytyneisyyteen vaikutti muun muassa terveys. Rekola kärsi vaikeista allergioista lapsesta saakka.

Hän sai useita palkintoja ja tunnustusta, mutta 1990-luvulta lähtien palkintoja alkoi ropista. Kriitikot kiittivät Rekolaa monnimerkityksellisestä ilmaisusta. Hänen runouttaan verrattiin kielen huimaukseen. Hän oli myös vangitseva esiintyjä, joka saattoi nousta pöydästä ja lausua seurueelleen ulkomuistista runoja.

Pauliina Rauhalan "Taivaslaulu" kaikkien aikojen myydyn romaani 

Pauliina Rauhala sai Kaarlen päivän palkinnon romaanistaan "Taivaslaulu". Viime syksynä julkaistu Taivaslaulu on kaikkien aikojen myydyin romaani. Julkisuudessa paljon keskustelua herättänyt kirja kertoo lestadiolaisyhteisön elämästä. Luettavana:)

Kallis elämä, Alice Munro (novellikokoelma)
 
Nobelin kirjallisuuspalkinto 2013

Niminovelli alkaa: ”Nuorena asuin pitkän tien päässä, tai ainakin se tuntui siltä.” Matka on pitkä ja elämä jatkuvassa liikkeessä, kulkipa käsipuolessa sitten kohtalo, sattuma tai vahinko. Munron novelleissa asiat harvoin järjestyvät parhain päin, ja joskus pelkkä itsekkyys tai piittamattomuus saa jatkamaan matkaa.

”Kallis elämä” on kanadalaisen Alice Munron yhdeksäs suomennettu novellikokoelma, josta hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013. Kokoelma sisältää 14 novellia, joista neljä on omaelämäkerrallista.

Vuonna 1968 kirjailijauransa aloittanut Munro asuu Kanadassa, Ontariossa, kaupungissa, jossa asuu hädin tuskin 3000 asukasta. Syrjäinen maaseutu on usein myös novellien ympäristö. Tavanomaisen paikan kulissien taakse kätkeytyy valheita, yksinäisyyttä, häpeällisiä tekoja ja todellisuuden kangastukset. Ja kytkökset menneisyyteen putkahtelevat esille, eikä pakoon pääse.

Uusin kokoelma osoittaa, että elon karikoissa lohtu voi joskus löytyä valheestakin. Joskus palapelin palat loksahtavat kohdalleen, tai koko elämän suunta kääntyy. Eikä pakoon pääse: ”Hän vain seisoi ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi.” (novellista ”Postia Japaniin”)

Tatun ja Patun kummat keksinnöt, Aino Havukainen ja Sami Toivonen (lastenkirja)

Tatu ja Patu ovat lasten suosikkeja 

Lastenkirjailijat Aino Havukainen ja Sami Toivonen suunnittelevat, kirjoittavat, kuvittavat ja taittavat hauskoja ideoita pursuavia "Tatu ja Patu" -lastenkirjoja kotonaan, vanhassa puutalossa Sastamalassa. Lastenkirjailija Mauri Kunnaksen entinen kotitalo on inspiroiva ja asukkaidensa näköinen ympäristö. Ikkunasta avautuva maisema on meille hyvin tärkeä, se on kuin "komentosilta, josta seuraamme elämää", toteavat kirjailijat.                                                                                         

 "On mennyt vuosia, että olemme oppineet työskentelemään yhdessä", Aino ja Sami kertovat. Molemmilla on omat vahvuutensa, Sami näkee yksityiskohtia, Aino kokonaisuuksia. "Mutta lastenkirjojen laadusta ei tingitä, he toteavat päättäväisesti. Tatu ja Patu ovat myös lukijoiden suosikkeja ja kirjastojen lainatuimpia kirjoja.
Lainatuimmat kirjat sijoilla yksi, kaksi ja viisi ovat Tatu ja Patu -kirjat, sijoilla kolme ja viisi Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä.   

 Ja seuraavassa "Tatun ja Patun kummat keksinnöt" -kirjasta ideoita arkipäivän avuksi... keskellä "kivikautinen viestintäjärjestelmä", jossa välineet voi kiinnittää kehoon tai lattialle tilateen mukaan. 

 Ja egyptiläinen aamutoimi-automaatti kiireiselle!

Kirjauutuuksia, arviointeja, tapahtumia ja kirjailijaesittelyjä.

Lars Kepler, Nukkumatti (dekkari)

Lars Kepler, Nukkumatti (dekkari)

 

"Jos avaat tämän kirjan, et voi lopettaa lukemista," toteaa sanomalehti arvostelussaan Keplerin "Nukkumatti" -teoksesta. Aiemmat Keplerin teokset "Hypnotisoijan", "Paganinin ja paholaisen" ja "Tulitodistajan" luin juuri noin, yhdeltä istumalta! Mutta "Nukkumatti" poikkesi edellisistä. Lukemista piti jatkaa periaatteella, kirjaa ei jätetä kesken!
 

Päähenkilö, suomalaistaustainen Joona Linna on edelleen sympaattinen henkilö, joka selvityy jäisestä vedestä, ampumisista...elävänä. Toden ja epätoden raja on välillä häilyvä, joten onko teoksessa sittenkin kyse fantasiasta vai dekkarista? Vai kahden kirjailijan yhteisestä, hioutumattomasta yhteisteoksesta?
 

Kieli on nautittavan ilmeikästä, selkeää. "On yö, tuuli puhaltaa mereltä lunta. Nuori mies kävelee korkeaa rautatiesiltaa Tukholman suuntaan. Hänen kasvonsa ovat kalpeat kuin huurtunut lasi. Farkut ovat jäätyneestä verestä kankeat." Näin alkaa kirja ja lopussa odottaa yllätys. Eikö Joona Linna olekaan kuolematon?