Lars Kepler, Nukkumatti (dekkari)
"Jos
avaat tämän kirjan, et voi lopettaa lukemista," toteaa sanomalehti
arvostelussaan Keplerin "Nukkumatti" -teoksesta. Aiemmat Keplerin
teokset "Hypnotisoijan", "Paganinin ja paholaisen" ja "Tulitodistajan"
luin juuri noin, yhdeltä istumalta! Mutta "Nukkumatti" poikkesi edellisistä. Lukemista piti jatkaa periaatteella, kirjaa ei jätetä kesken!
Päähenkilö, suomalaistaustainen Joona Linna on edelleen sympaattinen
henkilö, joka selvityy jäisestä vedestä, ampumisista...elävänä. Toden
ja epätoden raja on välillä häilyvä, joten onko teoksessa sittenkin kyse
fantasiasta vai dekkarista? Vai kahden kirjailijan yhteisestä,
hioutumattomasta yhteisteoksesta?
Kieli on nautittavan ilmeikästä,
selkeää. "On yö, tuuli puhaltaa mereltä lunta. Nuori mies kävelee
korkeaa rautatiesiltaa Tukholman suuntaan. Hänen kasvonsa ovat kalpeat
kuin huurtunut lasi. Farkut ovat jäätyneestä verestä kankeat." Näin
alkaa kirja ja lopussa odottaa yllätys. Eikö Joona Linna olekaan
kuolematon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti